Suklaan sesonkikausi meneillään, mutta palaakaan en ole syönyt. Minulle joulunodotusviikkojen juttu ovat luumuhillotäytteiset tortut. Niitä voi vallan mainiosti kiskaista 24 kappaletta. Ystäväni laati joskus kiusallaan kalorivertailun, jossa tortut pieksivät suklaakonvehdit mennen tullen. Hymyilen edelleen tulokselle. Kun nautitaan, nautitaan kunnolla.

Loppuvuoden kausiherkut ovat sallittujen aineiden listalla taekwondon harrastajillekin, koska tammikuussa uuden liikuntavuoden avaa kinkunsulatustreeni – tuo piinaava, mutta aina yhtä innolla odotettu rääkki joululoman jälkeen. Se tunne, kun punakan tanakkana viivajuoksussa lanttulaatikon muistot käväisevät suussa ja potkurallissa pohkeita puristaa pontevasti jo parin minuutin jälkeen...

Ainakin Jyväskylän Mukwanissa tuollaista on ollut tapana touhuta. Kuvioon on aina kuulunut olennaisesti, että tammikuun ensimmäisissä treeneissä ohjaaja yrittää hämätä harjoittelijoita väittäen, ettei kinkunsulatusrääkkiä muka ole tiedossa. Mutta kuinka ollakaan, sieltä se jumppahetki iskee yhtä salakavalasti kuin punapanssarisen taekwondoinin takakierto sinipanssarisen kypärään.

Googlatessani sanan ”kinkunsulatustreeni” yllätyin tuloksesta: sitähän onkin joulun jälkeen tarjolla laajemmin kuin luulinkaan. Muiden kamppailulajien lisäksi sulatellaan esimerkiksi raviradalla, agilityssä, kuntosaleilla ja suunnistaen – sekä tietysti myös laihdutusblogeissa. En kuitenkaan mielelläni sotkisi asiaa laihduttamiseen. Kysehän on vain pienestä kropan ja pääkopan kurinpalautuksesta hetkellisten hemmotteluöverien jälkeen, jotta ainoaksi liikuntasuoritukseksi ei jäisi puolitehoinen sprintti sohvalta jääkaapille.

Parin päivän löhömöllötys joulunpyhinä tekee hyvää ja sitten riittää taas virtaa taekwondoiluun. Ulkoliikuntaa ei toki pidä talvellakaan unohtaa, mutta harva meistä lähtee vapaaehtoisesti yksin pakkasviimassa taivasalle viipottamaan.

Useilla taekwondoseuroilla on koulujen salivuoroperuutuksien vuoksi joulun aikaan parin viikon treenitauko. Miksi ihmeessä liikuntasalit ovat suljettuina sesonkina, jolloin suurimmalla osalla ihmisistä olisi eniten aikaa liikkumiseen? Jos kyse on vain kuntien säästötoimista, niin kustannussäästöjä kannattaisi kaivaa mieluummin kokouskahvitteluista kuin urheiluseurojen tilavarauksien perumisesta.

Te onnelliset, joilla on käytössä oma taekwondosali: tarjotkaa harrastajillenne perheineen mahdollisuus jumppailuun joulukuun viimeisinä päivinä. Ehkä salille voisi rohkeasti kutsua myös lähiseudun muiden seurojen harrastajia sulattelemaan kinkkuja?

Seurojen järjestämillä avoimien ovien päivillä ja Tuo kaveri mukaan treeneihin -viikoilla on selkeä positiivinen vaikutus taekwondon harrastajamääriin. Entä, jos taekwondosalit pidettäisiinkin joulun ja loppiaisen välillä avoinna kaikille halukkaille? Se olisi oiva keino houkutella uusia harrastajia ja polkaista seuroissa kunnolla käyntiin valtakunnallinen Liikkumisen unelmavuosi 2017.

Riitta-Ilona Hurmerinnan kirjoittama kolumni on julkaistu ensimmäisen kerran joulukuussa 2016 ilmestyneessä Suomen Taekwondoliiton Taekwondo-lehdessä 4/2016. Kannattaa hankkia taekwondolisenssi, jolloin saat 36-sivuisen Taekwondo-lehden neljä kertaa vuodessa kotiisi!