Kamppailulajeissa tilanteet syntyvät räjähtävällä tempolla. Potkut ja lyönnit ovat salamannopeita. Huippuesimerkkinä voidaan ottaa Muhammad Alin etukäden lyönti, joka osui vastustajaan lähietäisyydeltä noin 0,04 sekunnissa. Taekwondossa potkut eivät tule ihan samalla vauhdilla, mutta silti niihinkin pitää reagoida äärimmäisen nopeasti. Vai onko tilanteessa lopulta kyse kylmästä reaktionopeudesta? Analysoidaanpa tilannetta toisen lajin kautta.

Baseballissa kovimmat syötöt tulevat lyöjää kohti noin 160 km/h. Pallo lentää syöttäjän kädestä ”lautaselle” 0,4 sekunnissa. Lyöjällä kestää noin 0,2 sekuntia nähdä pallon lähtevän ja aloittaa lihastyö mailan liikuttamiseksi. Ihmisen silmän ja hermoston kyky ei riitä nopeampaan toimintaan. Lyöjälle jää siis noin 0,2 sekuntia arvioida pallon lentorata. Toki samassa ajassa pitää ehtiä valikoimaan oikea lyönti ja lyödä palloon, joka on lentoradallaan osuman kannalta optimaalisessa kohdassa noin 0,005 sekunnin ajan. Vertailun vuoksi ihmisellä kestää keskimäärin 0,15 sekuntia räpäyttää silmiään, kun niihin kohdistetaan yllättäen voimakas valo. Aikaa ei siis juurikaan ole.

Miten pelaajat ylipäätään osuvat palloon? Onko kyse ilmiömäisestä reaktionopeudesta? Albert Pujols, yksi kaikkien aikojen lyöjistä Major League Baseballissa, oli yksinkertaisessa reaktiotestissä 66 prosentin kohdalla verrattaessa satunnaisiin collegeopiskelijoihin. Kyseessä eivät siis olleet urheilijat ja silti heistä yli 30 prosenttia oli reaktioissaan Pujolsia nopeampia. Osuminen palloon ei edellytä poikkeuksellista reaktionopeutta – tai muutakaan fyysistä ominaisuutta. Haluatko lisää todisteita?

Softball on hieman baseballin kaltainen peli. Siinä syötetään noin kuusi metriä lähempää kuin baseballissa mutta alakautta. Kovimmat syötöt tulevat lähes 110 km/h. Pallon saapuminen lautaselle kestää karkeasti saman ajan kuin baseballissa. Pujols yritti lyödä USA:n naisten softballmaajoukkueen syöttäjän Jennie Finchin syöttöihin. Tulos oli huono. Hän ei itse asiassa edes osunut palloon, joka on muuten vielä isompi kooltaan kuin baseball. (Video tilanteesta löytyy YouTubesta.) Mistä sitten on kyse, jollei reaktionopeudesta?

Ajoissa liikkeelle

Baseballsyöttäjän, nyrkkeilijän, taekwondo-ottelijan… ja monen muun urheilijan pitää pystyä ”näkemään tulevaisuuteen”. Hänen täytyy osata havainnoida ja ennakoida vastustajan syöttö, lyönti tai potku. Ominaisuuden voi sekoittaa helposti reaktionopeuteen, mutta se on eri asia. Sitä ei opita normaaleilla reaktioharjoituksilla. Tarvitaan paljon "dataa" erilaisista oikeista lajinomaisista tilanteista vastustajan kanssa ja kyky analysoida ne sekä rakentaa mallit niistä omaan mieleen. Tarvitaan havainnointikykyä. Ottelussa tai pelissä tilanteen tullessa valikoituu alitajuntaisesti oikea reaktio vastustajan asennon ja liikkeiden mukaan ennen kuin lyönti/syöttö/potku lähtee. Jos toimii pelkän näkökyvyn varassa, myöhästyy varmasti.

Pujols ei osunut palloon, koska hän on tottunut lyömään normaaliin baseball-syöttöön. Syötön tullessa alakautta aikaisemmin omaksuttua dataa ei ollut. Samasta syystä kamppailu-urheilija on monesti hankaluuksissa epätavallisella tyylillä ottelevan vastustajan kanssa.

Reaktiopalloille ja muille nopeusharjoitteille on paikkansa taekwondo-ottelijan ohjelmassa. Mutta tärkein yksittäinen harjoitusmuoto myös nopeuden kannalta lienee sparraaminen mahdollisimman monen erilaisen vastustajan kanssa. Kokemus tuo varmuutta – ja nopeutta. Kuten vielä 51-vuotiaana NHL:ssä pelannut Gordie Howe sanoi niille, jotka arvelivat iän tuoman hitauden vaikuttavan hänen peliinsä: ”Olen tähän ikään oppinut lähtemään ajoissa liikkeelle.”

Matti Heikkisen kirjoittama artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran kesäkuussa 2017 ilmestyneessä Suomen Taekwondoliiton Taekwondo-lehdessä 2/2017. Kannattaa hankkia taekwondolisenssi, jolloin saat 36-sivuisen Taekwondo-lehden neljä kertaa vuodessa kotiisi!

​

​