Katsoin kummitytön kanssa Disneyn Frozenin huurteista seikkailua. Seuraavana aamuna elokuvasta näkemiään liikkeitä pyjamassaan matkiva lapsi ilmoittaa haluavansa oppia taistelemaan. 8-vuotias Sini-Tuuli on reipas koululainen, joka kieppuu porraskaiteissa ja soittaa saksofonia. Ohjattua liikuntaa saisi arjessa olla lisää. Alan pohtia lajivalintaa.

Kahlaan netistä kampailulajitarjontaa lapsille. Sitähän piisaa. Lajivalikoima ei rajoitu enää neljään vaihtoehtoon – judoon, jujutsu, karateen ja taekwondoon – kuten omassa lapsuudessani. Innostuneena jatkan selaamista.

Lähes kaikki kamppailuseurat tarjoavat kursseja lapsille, jopa konttausikäisille. Miten teen valinnan? Päädynkö valitsemaan seuran kuin olisin ostamassa asuntoa eli miettimällä harjoitussalin sijaintia? Sini-Tuulin ystäväpiiri koostuu ballerinoista, uimareista ja taitoluistelijoista, joten kavereista ei apua valintaan ole.

Luen lajikuvauksia, seuraesittelyjä sekä lupauksia kunnon kohoamisesta ja iloisesta fiiliksestä. Löytyy mainintoja itsepuolustustaitojen oppimisen hyödyllisyydestä, jotta yksin pimeässä kulkeminen olisi turvallisempaa. Erään seuran sivuilla todetaan, että alakoululaisenkin on hyvä osata nilvellukkoja ja kuristusotteita.

Ihmettelen kuvien puuttumista, ihmettelen suttuisia kuvia, ihmettelen ammattikuvaajien upeita luomuksia intensiivisistä kilpailusuorituksista. Hämmästelen hinnoittelua – kamppailulajeissa näemmä ymmärretään hinnoitella harjoittelu kohtuulliselle tasolle ja tarjota erilaisia sisar- ja perhealennuksia. Hienoa.

Ärsyynnyn mobiilikäyttöön huonosti soveltuvista sivuista, ohjaajaesittelyiden puuttumisesta ja kirjoitusvirheistä sekä harjoitusaikojen piilottamisesta useiden klikkauksien taakse. Ilahdun huomatessani, kuinka monilla sivustoilla kerrotaan asiantuntevasti harjoittelun toteuttamisesta lapsille ikäryhmittäiset kehitysvaiheet huomioiden.

Netti on tietolähteemme, myös liikuntaharrastuksen aloittamisessa. Voi olla pienestä asiasta kiinni, mihin valintaan päädymme. Ratkaisut tehdään useimmiten tunteiden pohjalta.

Jokin verkkosivustolla saattaa hetkessä saada meidät sanomaan ei ja siirtymään muualle. Se voi olla sivuston yleinen sekavuus, ohjaajatietojen epämääräisyys, toistuvat kirjoitus virheet tai valokuvattomuus. Se voi olla liiallinen kehuminen, ylisanotettu markkinointiviestintä, imelä brändäys. Tai liian vähäinen informaatio. Mutta vielä pahempaa on löytää tekstiä, jossa arvostellaan toisia seuroja ja nostetaan itseään jalustalle.

Suurin osa urheiluseuroista toimii vapaaehtoistyön pohjalta, joten seuratoimijoiden aika on ymmärrettävästi suunnattava olennaisimpaan: harjoitusten ohjaamiseen ja kilpailuvalmennukseen. Laadukas lajitoiminta takaa toki tatamille tulijoita, mutta oheistoiminnoissakaan ei saisi lipsua.

Usein unohdetaan, että viestintä on liikuntaseuran toiminnassa yksi tärkeimmistä tukipilareista. Sen voi tehdä hyvin tai huonosti. Laadukkaasti toteutettuna se mahdollistaa ohjaajien keskittymisen olennaiseen. Fiksuissa lajiliitoissa ja seuroissa viestintään panostetaan jopa rahallisesti ja hoksataan hyödyntää asiantuntijoiden apua.

Urheiluseuran viestinnän tulee olla monikanavaista eikä somea saa unohtaa, mutta asia kerrallaan, ensin verkkosivut kuntoon. Käyttäjäystävällinen rakenne, selkeys, hyvä kieli, informatiiviset sisällöt, arkiharjoittelusta kertominen kilpailutulosten rinnalla, ohjaajaesittelyihin panostaminen sekä raikkaat ja aidosti seuran toiminnasta kertovat kuvat ovat meille kaikille mahdollisia asioita. Hyvin viestiminen ei ole vaikeaa, mutta aikaa siihen kuluu eikä sekään ilmaiseksi tapahdu.

Tehdään yhdessä Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuonna taekwondo näkyväksi kaikille sopivana harrastuksena, lajin kilpaurheilupuolta unohtamatta. Taekwondoliiton ja jäsenseurojen verkkosivuilla ei vieraile nykyisten harrastajien lisäksi vain potentiaalisia uusia harrastajia huoltajineen. Verkko on tärkeä kanava osoittaa lajiliittomme ja seurojemme olevan yhteiskunnallisesti tärkeitä toimijoita.

Urheilusponsoroinnissa yrityksiä varmasti kiinnostaa se, että kumppanin imago on kunnossa myös viestintäkanavissa. Napakasti maaliinsa napsahtava viestintä, joka tuo esille taekwondoseuroissa vallitsevaa positiivista tekemisen meininkiä voi osaltaan auttaa avaamaan niin julkisen kuin yksityisenkin sektorin rahoitushanoja.

#yhdessä #unelmatliikkeelle #taekwondo

Kirjoittaja on aloittanut taekwondoharrastuksensa Jyväskylässä vuonna 1992, sutinut liikesarjakilpailijana MM-tasolla ja viettää parhaillaan taukoa vakavasta taekwondoilusta. Hän on työskennellyt pitkään viestinnän ja yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen parissa sekä osallistunut verkkosivustojen uudistusprojekteihin ja sisällöntuotantoon. Twitter: @RiittaIlonaH

Viilaa seurasi verkkosivustolla ainakin nämä kuntoon

1. Käyttäjäystävällinen ja selkeä rakenne
2. Kirjoitusvirheet ja kökkölauserakenteet pois
3. Seura- ja ohjaajaesittelyt sekä harjoitusajat ja maksutiedot löydyttävä helposti
4. Laadukkaat ja aidot kuvat, heilumattomista videopätkistä plussaa
5. Huomioi responsiivisuus – sivuston on toimittava eri päätelaitteilla

Riitta-Ilona Hurmerinnan kirjoittama kolumni on julkaistu ensimmäisen kerran helmikuussa 2017 ilmestyneessä Suomen Taekwondoliiton Taekwondo-lehdessä 1/2017. Kannattaa hankkia taekwondolisenssi, jolloin saat 36-sivuisen Taekwondo-lehden neljä kertaa vuodessa kotiisi!