Taekwondo sopii kaikenikäisille. Tästä ovat todisteena syksyn 2018 alkeiskurssilla aloittaneet kolme Autiota, yksi kustakin ikäryhmästä – aikuinen, juniori ja mini. Piipahdin harjoituksiin utelemaan, millaiset olivat Aution perheen kokemukset uuden harrastuksen aloittamisesta.

Saavun Lohikosken koulun saliin, jonka lattia on täyttynyt sinisistä harjoitusmatoista. Matoilla tömistelee aikuisten harjoitusryhmä. Ensin kuitenkin hiivin syrjään salin näyttämölle, jonka hämäryyden suojista löydän kaksi omat harjoituksensa juuri lopettanutta taekwondon harrastajaa eli taekwondoinia. Neo (5 v) ja Amelia (8 v) ovat jääneet seuraamaan isänsä harjoituksia ja suostuvat hymyssä suin kertomaan, millaista oli aloittaa taekwondo.

Jännittikö?

”Ennen kurssin alkua tietty vähän jännitti, mutta ei paljon. Se auttoi, kun perheestä myös muut aloittivat samaan aikaan”, lapset pohtivat yhdessä tuumin.

Mistä keksitte aloittaa juuri taekwondon?

”Haluttiin sellainen harrastus, jota pystytään yhdessä harrastamaan. Isä oli miettinyt eri kamppailulajeja ja ajatteli, että me tykättäisiin eniten tällaisesta lajista, johon ei kuulu niin paljoa sellaista painimista”, Amelia kertaa.

Mikä oli alkeiskurssilla kivointa?

”Puumse (liikesarjat)”, Amelia vastaa kuin apteekin hyllyltä. Neo pohtii kysymystä kauemmin. Kivoja juttuja oli kuulemma paljon. Ainakin kaikki potkut ja leikit.

Mitä haluat oppia seuraavaksi? Onko esimerkiksi kisatavoitteita?

”Ainakin haluan oppia seuraavan puumsen”, Amelia jatkaa edellisen vastauksensa kanssa samoilla linjoilla. Neolle ei tule mieleen isompia yksittäisiä tavoitteita, vaan tärkeintä on hauska harrastus ja kaikki uudet taidot ovat tervetulleita. Molemmat suhtautuvat avoimin mielin ajatukseen kisaamisesta joskus tulevaisuudessa. Ainakin voi käydä kokeilemassa. ”On kivaa, että taekwondossa pystyy kilpailemaan sekä ottelussa että liikesarjoissa. Voi kisata vaikka pelkästään liikesarjoissakin, jos tuntuu, että se on enemmän oma juttu”, Amelia miettii.

Seuraavaksi kuuluu seuramme pääopettajan Matti Heikkisen ääni, joka kertoo, että pidetään pieni juomatauko. Minulle koittaa oiva tilaisuus tentata myös Aution perheen isää, Arttua.

Jännittikö taekwondon aloittaminen?

Öö…

Anna mä muotoilen uudelleen: Mikä jännitti eniten?

Arttu nauraa ja toteaa, että ihan yksinkertaisesti riittääkö kunto ja venyvyys. ”Mutta kyllä tämä olikin sitten aika helppoa aloittaa, kun yksilölajina tässä pystyy treenaamaan just omien kykyjensä ja tavoitteidensa mukaan.”

Juomatauko loppuu, mutta Matti antaa meille luvan jatkaa taukoa, jos haastattelu on kesken. Liikunnan ystävänä päästän Artun takaisin kuntoilun pariin, mutta seuraan hölkäten perässä ladellen lisää kysymyksiä.

Miksi sä harrastat taekwondoa?

”No, mullehan tää on ensisijaisesti keino lisätä liikuntaa arjessa, mutta on myös arvokasta, että on omien lasten kanssa tällainen yhteinen juttu”, Arttu kertoo.

Haastateltavan perässä hölkkääminen herättää ympärilläni hilpeyttä ja naurun tyrskähdyksiä. Jotkut jopa huomauttavat minun kysyvän toimittajaksi aika ohjailevia kysymyksiä. Jätän kuitenkin moiset huomautukset omaan arvoonsa ja kysyn vielä viimeisen kysymykseni.

Mut eiks täällä oo kuitenkin aika kivaa?

”No on! Kyllä tänne aina mielellään tulee”, Arttu hymyilee ja kiitää potkimaan, jättäen tämän hengästyneen toimittajan taakseen.