Kokoonnuimme seuraseminaariin 22.8.2020 oppimaan toisiltamme lisää taekwondosta, sen harjoittelusta ja ohjaamisesta sekä viettämään mukavan päivän yhdessä. Seuraseminaari koostui päivän seminaariosuudesta sekä saunaillasta.

Aluksi kävimme läpi vähän teknisempää asiaa ja tarkastelimme Nimenhuudon sekä nettisivujemme päivittämistä. Sen jälkeen päivä sisälsi omien ohjaajiemme pitämiä ohjaamiseen ja harjoitteluun liittyviä oppituokioita seuraavin otsikoin:

• Jani: Täydellinen harjoitus
• Matti: Miksi harjoittelemme?
• Hannu: Ensiapu
• Maiju: Treeni-ilmapiiri ja oppiminen

Emme suunnitelleet eri osioiden vetäjien kanssa sisällöistämme mitään kokonaisuutta, vaan vedimme kukin osion omasta vahvuusalueestamme, mutta totesimme seminaariosuuden päätteeksi, kuinka oli hauskaa huomata osuuksiemme sulautuvan yhteen yhdeksi jatkumoksi. Miksi? – Koska lähestyttiin ihmistä sitten fyysisestä, psyykkisestä tai sosiaalisesta näkökulmasta, kaikki nivoutuu kuitenkin lopulta yhteen.

Janin osuudessa yritimme luoda täydellistä harjoitusta, ja mietimme, miten ohjaajana voisimme oppia mahdollisimman paljon. Harjoittelun tavoin myös ohjaajana kehittyminen vaatii sen, että perustarpeista pidetään huolta. Pitää nukkua ja syödä hyvin. Jos on paljon stressiä tai turvaton olo, ei ohjaamisestakaan meinaa ainakaan pidemmän päälle tulla mitään. Kaiken tämän jälkeen vasta voidaan lähteä tarkastelemaan, mitä siellä yksittäisessä treenissä kannattaa harjoitella. Yksittäisen harjoituksen lisäksi kannattaa olla myös pidempi kausisuunnitelma, joka luo pohjan pitkäjänteiselle kehitykselle.

Kehitimme ideaa täydellisestä harjoituksesta – mitä kaikkea pitää tehdä, jos haluaa varmistaa, että treenistä tulee täydellinen. Näitä asioita tuli listattua niin paljon, että todellisuudessa niiden kaikkien yhtäaikainen toteuttaminen on ainakin hyvin vaativaa, ellei mahdotonta. Kuitenkin ajan kanssa aina johonkin tiettyyn osa-alueeseen voi kiinnittää erityishuomiota, jolloin näiden osasten ajattelu antaa työkaluja itsensä kehittämiseen ohjaajana. Vaikka oppituokion otsikko oli Täydellinen harjoitus, oli tarinan opetus enemmänkin siinä, että täydellinen ei tarvitse olla. Sitä paitsi, jos treenisalillinen ihmisiä laitettaisiin kuvailemaan itselleen täydellinen harjoitus, olisi jokaisen kuvaama harjoitus varmasti keskenään erilainen.

Matti herätti osuudessaan kysymyksiä harjoittelun tavoitteista. Jos treenaa 25 vuotta jonkun tavoitteen eteen, niin mitä tapahtuu, jos tavoitteeseen ei pääsekään? Entä mitä tapahtuu, jos tavoite täyttyy? Pohdimme, että matka on usein määränpäätä tärkeämpi, ja se kannattaa pitää matkalla mielessä. Tavoitteen kannattaa olla realistinen ja sellainen, että sen avulla saavuttaa jotain hyvää.

Harrasteliikunnassa yksi arvokkaimpia tavoitteita on se, että pysyisi toimintakykyisenä mahdollisimman pitkään. Tälle luodaan jo nuorena perusta, vaikka monesti sitä alkaa ajatella vasta vähän vanhempana sitten, kun niitä vaivoja jo tulee. Taekwondo on hyvä (ei tietty ainoa) laji monipuoliseen harjoitteluun. Oikein harjoiteltuna pelkällä taekwondoharjoittelulla voi saada voimaa, liikkuvuutta, ketteryyttä ja tasapainoa. Istuessa ja kännykkää tuijottaessa kehomme vetäytyy kumaraan, mihin taekwondosta löytyy täsmälääkettä jo ihan perusasennoista. Vaikkapa jo apkubi venyttää kireää lonkankoukistajaa ja aremaki antaa selälle kiertoa.

Hannu opasti treeniensiapua. Hätätilanteessa tulee aina soittaa yleiseen hätänumeroon 112. Jos ei ole varma, tarvitseeko mennä päivystykseen, voi soittaa Keski-Suomen keskussairaalan päivystysapunumeroon 116 117. Nämä numerot sekä Lohikosken koulun osoite (Haavikkotie 4), ovat nyt teipattuna myös seuran ensiapulaukun kylkeen.

Ohjaajien olisi tärkeää olla selvillä harrastajien perussairauksista, esim. diabeteksesta ja epilepsiasta. Yleisimpiä treeneissä sattuvia vammoja ovat ruhjeet, venähdykset, revähdykset ja pienet haavat. Ensiapulaukusta löytyy laastaria ja sidetarpeita pienten haavojen paikkailemiseen. Suurimpaan osaan vammoista riittää 3–5 K:n hoito:

• kompressio
• koho
• kylmä
• kipulääke
• koti (eli lepo)

Maijun aihe oli treeni-ilmapiiri ja oppiminen. Pohdiskelun ytimessä oli ajatus siitä, että perustarpeet täytyy olla tyydytettyinä, jotta oppimista voi tapahtua. Perustarpeilla tarkoitetaan tässä unen ja ruoan lisäksi myös esimerkiksi turvallisuudentunnetta, joka on suoraan yhteydessä treeni-ilmapiiriin. Jos keskittyminen menee siihen, että päässä pyörii "Mitähän nuo nyt ajattelee, kun teen ihan huonosti ja vyökin on väärin solmittu?", on ihminen silloin tilassa, jossa hän vain toimii konemaisesti kopioimalla muilta ja suorittamalla käskyjä, eikä tee oikeasti sisäistäen ja oppien.

Kauan ohjanneiden on hyvä muistaa, että vaikka itselle treenitilanne voi olla vanhaa kauraa, on treeneissä monesti myös alempia vöitä, joita saattaa jännittää treeneihin tuleminen. Myös luonne vaikuttaa; joitain saattaa jännittää isossa porukassa oleminen pidemmänkin harrastusajan jälkeen. Tuttujen ihmisten seurassa on helpompi olla oma itsensä, mokata ja näin ollen myös oppia. Treeneissä olisi hyvä kierrättää paria ja kiinnittää huomiota siihen, että opettelisi toisten nimiä, sillä nimen tietäminen on monesti yllättävänkin tärkeää, kun punnitsemme tunnemmeko toisen henkilön. Jokainen voi kuitenkin myös itse vaikuttaa hyvän treeni-ilmapiirin syntymiseen ja ylläpitämiseen esimerkiksi tervehtimällä hymyillen treenikavereille ja esittäytymällä uusille harrastajille. Myös juomatauoilla ja pukuhuoneessa kannattaa liittyä toisten juttuun!